Sinä annoit minulle kätesi. Sinä nostit minut maasta ja katsoit, kuinka opettelin juoksemaan uudelleen. Sinä annoit minulle voimaa jaksaa uudestaan. Sinä pyysit minua luottamaan sinuun. Luottamaan, että jostain löytyy vielä joku, joka välittää. Ja minä luotin.

Ja katso minua nyt. Makaan kylmällä lattialla yksin. Hiukset takussa, vaatteet rypyssä, naama likaisena. Mitä tähän tarvittiin? Yksi heitteille jätetty, yksi maailmalle selkänsä kääntänyt, jonka sisimmästä ryöppyää viha, tuska sekä suru. Viha jonka purkaa lähimmäiseen. Tuska jonka purkaa vieraaseen. Suru jonka aiemmat tunteet jättävät jälkeensä.

Mutta katso minua nyt. Minä nousin itse, en suostunut avuttomuuteen. Opettelin kaiken uudestaan, jotta voisin tulla luoksesi ja kertoa sinulle. Kertoa, mitä minulle on tehty, mitä sinä olet minulle tehnyt ja mitä minä olen tehnyt. Aion kertoa kaiken. Joka ikisen yksityiskohdan, ja katson tarkkaan kuinka sinuun sattuu. Muistutan, kuinka kerran sanoit minulle "Vahvat selviävät kun maailma heittelee". Nousen ja lähden. Ovet suljetaan perästäni ja näen mielessäni kuvan kärsivistä kasvoistasi, kun kidutat itseäsi ajatuksillasi.

Minä olen vahva.